torstai 3. huhtikuuta 2014

Jyrkkää alamäkeä ja surumielisyyttä

Otsikko kertoo paljon kaikesta. Varsinkin tämän hetken taloudellisesta tilasta joka pyörii nyt ihan väärinpäin. Kuinka tuon pyörän saisikaan käännettyä. Siksi ei ole tehnyt mieli edes blogia kirjoittaa kun olo on ollut niin ahdistunut tästä taloudellisesta tilanteesta ja tuntuu ettei tunnelin päästä vain valoa näy.
Äsken keräilin maaliskuun tilitapahtumat paperille, mutta vielä en niitä laskenut yhteen kun se tuntuu tällä hetkellä niin ylivoimaiselle, kun tietää että kaikki on mennyt täysin päin p...tä. Ja tiedän myös että tilanne ei tule paranemaan vielä pariin kolmeen kuukauteen, vaan vasta sitten kun menen töihin, tai toivottavasti edes sitten. Kun tuntuu että menot vain ylittää kaikki tulot ja tätä ei saa pysäytettyä.
Elvytys toimia olen yrittänyt nyt tehdä sillä että laitoin isoimman opintolainan tauolle ja siitä menee nyt 11 kuukautta pelkästään korko, joten toukokuussa on vähän rahaa enemmän talouden kääntämiseen koska tässä kuussa vielä menee 100€ kun lykkää tuota lainan maksua. Töiden lisäksi mulle on luultavammin tulossa kelalta tätä vanhalla nimellä sairaanlapsen lisää, joka on tarkoitettu hoitoon kun meillä tämä minun pojalla sillon todettiin syksyllä tuo adhd ja hänellä menee nyt siihen lääkitys. Summaa en toki vielä tiedä, mutta päätös pitäisi tulla parin kuukauden sisällä.

Mutta vielä täytyy kituuttaa, tai ei tämä enään ole edes kituuttamista, kun joutuu omilta vanhemmilta lainaan rahaa että pystyy ruokkimaan oman perheensä. Joten ei voi olla ylpeä. Mää en varmaan näin ahtaalla ole ollut kuin viimeksi silloin kuin muutin pois kotoa 16.v. Joten itku ei enään ole kaukana. Sainpas sen tänne nyt purettua.

No, on mulla jotain mukavaakin tiedossa, kun aloitin hieman yli viikko sitten dietin ja olen sillä saanut laihdutettua jo 2,5kg. Ja se liikunta jota dietillä pitää harrastaa, saa kuitenkin niin virkuksi että jaksaa lastenkan olla ja touhuta vaikka mieli onkin maissa raha-asioiden takia. Mutta toisaalta kotona näkyy kyllä mielenmataluus kun ei jaksa siivota vaikka koti on hirveän pahassa siivossa.

No, tälläistä tänne kuuluu, eipä oikein muuta. Pitää tätä alkaa kans jälleen kirjoitteleen, yleensä kun tänne sen purkaa kaiken mitä mielessä on se helpottaa, kun on niin vähän ihmisiä mullakin ympärillä joille pystysin asioista puhumaan ilman että niistä nousisi suuri äläkkä. Mutta nyt vain päivä kerrallaan tässä yritellään selvitä eteenpäin, jospa se siitä taas jossain vaiheessa alkaa aurinko paistamaan risukasaankin.


6 kommenttia:

  1. Tsemppiä!
    Ahdingosta käsin on tietysti hankala nähdä valoa mutta kuten itsekin totesit, pidemmällä aikavälillä, vaikkakin vasta kuukausien kuluttua, on mahdollisuus saada tilanne muuttumaan. Kunhan et sillä välin lakkaa yrittämästä, sillä silloin menee pohja kaikelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Kyllä tässä yritetään jotta saan jossain vaiheessa taas talouden tasapainoon, mutta haasteellista se kyllä on. Mutta kyllä se tästä. Täytyy vain käydä kaikki kulutustottumukset lävitse ja katsoa vieläkö siellä löytyy jostain porsaanreikiä mistä voi säästää. Vaikka luulen että niitä kyllä on nyt haasteellista löytää, kun talous on kohdallani jo niin tiukka.

      Poista
  2. Tsemppiä!! Ja onneksi vanhempasi pystyvät lainaamaan. Minusta se on hyvä asia. Sitä paitsi ylpeys käy lankeemuksen edellä: ihan liian usein ei uskalleta pyytää apua. Varmasti itsekin teet vaikka mitä omien lastesi eteen.

    Kulttuurikysymyshän tämä rahaan suhtautuminen ja omillaan pärjääminenkin on - tuttavani ulkomaalaistaustaisessa suvussa lapset maksavat yhdessä vanhempiensa kanssa perheen talon lainaa. Ja Italiassa miehet asuvat kotona yli kolmikymppisiksi (mikä on minusta vaan hyvä).

    Mitä liikuntaa harrastat? (En lukenut vielä aiempia kirjoituksia, tupsahdin vain blogiisi juuri ekaa kertaa.) Itsekin nimittäin tarvitsisin jotakin pirteyttä lisäävää liikuntaa, mutta aina liikkuminen ei tunnu auttavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli vielä mieleen, että kannattaisi ehkä mennä kunnan/kaupungin velkaneuvontaan tai muuhun. Ne saattaa keksiä jotain ratkaisuja, mitä itse ei ole tullut ajatelleeksi. Ja saisi tukea! Sanon tämän vain siksi, että olen kuullut (lukenut) niin usein, että "olisinpa mennyt aiemmin".

      Poista
    2. Itse toivon että talouteni korjaantuu kesän aikana kun lähden jälleen töihin vanhempainvapaalta. Joten siihen asti varmasti joudun kitkuttelemaan. Niin siitä liikunnasta, mää lenkkeilen viikossa noin neljä kertaa ja lisäksi teen kotijumppaa ja kahvakuulajumppaa noin neljä kertaa viikossa. Lahjaksi sain myös 10 kerran kuntosalikortin jota en vielä ole käynyt testaamassa. Nyt kolmatta viikkoa laihdutan ja 3,5kg on paino tippunut.

      Poista